Sisältömarkkinointiblogi – Viestintätoimisto Medita

Yrityksen viestintä on laaja kokonaisuus asioita, jotka hyvin hoidettuina mahdollistavat menestyksen. Viestinnän ja markkinoinnin tehtävä on huolehtia, että olennaiset viestit tavoittavat oikeat henkilöt ja tulevat ymmärretyiksi eri sidosryhmissä, oli kyse sitten asiakkaista, henkilöstöstä, kumppaneista tai vaikka sijoittajista.

Brändin ja yrityksen maineen kehittäminen on tietoisia tekoja ja toimintaa, joiden taustalla on strategia ja suunnitelma sekä hyvä toimintaympäristön ja tilannekuvan tuntemus. Viestinnän mittaaminen varmistaa suunnitelman toteutumisen – tai tarkistamisen.

Keskustelimme kaverini kanssa työviikon suunnitelmista ja mainitsin, että osallistun perjantaina Helsingissä biohakkerointiin liittyvään tapahtumaan, Biohacker Summitiin. Reaktiona oli: “Siis mikä hakkerointi, mitä sä sellaista menet tekemään?”. Niinpä.

Selvennetään hieman. Olen viimeisen kolmen vuoden aikana viestintäkonsulttina tutustunut itsensä mittaamiseen asiakkaamme Fitbitin kautta. Fitbit on alan johtava puettavan teknologian (= wearables) brändi, joka on tehnyt aktiivisuusrannekkeista massojen tuotteita. Yli 10 miljoonan käyttäjän maailmanlaajuinen yhteisö on todisteena tästä.

Vastuullisuus rakentaa mainetta, mutta ei itsestään

Laadukas viestintä auttaa kohti tavoitteita

Kärpänen keitossa tai halkeama ämpärin pohjassa on reklamaation paikka. Tuotteiden laatua tarkkaillaan tehtailla. Sitä määrittävät tietyt standardit ja vaatimukset. Tuote vastaa tiettyyn tarpeeseen – pensasleikkurilla on voitava leikata pensaita. Leikkuri, joka ei leikkaa, todennäköisesti palautetaan.

Ihmiset luulevat, että muut ovat valtavan alttiita viestinnälle, mainonnalle, tiedottamiselle, markkinoinnille ja propagandalle. Toisaalta he kuitenkin ovat vakuuttuneita, ettei markkinointi vaikuta heihin itseensä, eivätkä he itse muuta mielipidettään tuosta vaan jonkun yksittäisen viestin perusteella.

Sodan jälkeen amerikkalaiset viestinnän ja psykologian tutkijat pohtivat oliko sodan aikaisilla propagandaelokuvilla ollut mitään vaikutusta. Sen selvittämiseksi järjestettiin koe, jossa ihmisille näytettiin propagandafilmejä. Kun koehenkilöiltä kysyttiin mielipiteitä pari päivää filmin jälkeen, niin vaikutusta ei näkynyt tai se oli jopa päinvastainen kuin filmin tekijät olivat tarkoittaneet. Ihmiset pitivät filmejä tökeröinä ja ymmärsivät hyvin, että filmeillä koetettiin vaikuttaa heidän mielipiteisiinsä.

Kyselytutkimus kuitenkin toistettiin yhdeksän viikon päästä. Yllättäen tulos olikin...

Oivallus ei tule esiin pakolla. Istu alas ja katso tuttua asiaa eri näkökulmasta.

Eräs entinen esimieheni sanoi aikoinaan itseironisesti, että johtajia löytyy kyllä, mutta tekijöistä on aina pula. Kyse oli melko työläästä projektista, jonka tekemistä kukaan ei olisi halunnut kontolleen entisten töiden lisäksi. Sen sijaan johtajalla joka etsi projektille tekijää, ei ollut mitään ongelmaa projektin kanssa. Hän kyllä ehtisi johtaa useampaakin tällaista projektia, kun joku vaan tekisi ne.

Vanha viestintäalan vitsi neuvoo, että kannattaa kertoa totuus, jos mikään muu ei auta. Neuvossa on perää, mutta vielä helpommalla pääsee, jos kertoo totuuden heti aluksi.

James M. Kounesin ja Barry Z. Posnerin kirjassa “Rohkaiseva johtaja. Miten esimies palkitsee ja antaa tunnustusta” on valaiseva esimerkki totuuden kertomisen voimasta.

Kirjan esimerkissä tutkimuskohteena on joukko sotilaita. Sotilaat jaettiin neljään ryhmään. Kaikki ryhmät olivat täysin identtisiä ja ne olivat käyneet aiemmin läpi saman koulutuksen. Jokaisella ryhmällä oli edessään sama 20 kilometrin marssi.