Muutoksen ja myllerryksen vuosi 2020 on päättymässä. Vuosi on ollut raskas, mutta se on tuonut mukanaan myös hyvää. Epävarmuuden, pelon ja suurten muutosten keskellä huomio on tänä vuonna kohdistunut erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen – miten rakennamme yhteyttä ja huolehdimme sekä omasta että toistemme jaksamisesta, kun emme voi kohdata kasvokkain? Viestinnän merkitys eri tasoillaan on osoittanut tärkeytensä.
Pelkällä työpaikkailmoitusten julkaisulla on enää vaikea pärjätä osaajakilpailussa. Hakijoille kohdennettua rekrytointiviestintää tarvitaan muulloinkin kuin akuutin hädän hetkellä.
Digitaalinen viestintä ei onnistu ilman yleisön kiinnostusta. Jos iso sopimus, kriittinen rekry, vuoden hauskin juttu tai muutama tyhjä penkki eivät kerää peukkuja, klikkejä tai konversioita digikanavissa, on aika rakentaa parempia suhteita – ja tuloksia.
Yritysten lomakaudella tutuksi tulleita huijausviestejä on jälleen liikkeellä. Meillekin niitä on osunut. Tekaistujen laskujen lähettäjät ovat sen verran perehtyneitä Suomen tapahtumiin, että tietoja osataan kalastella juuri yleisimmillä lomaviikoilla – tai sitten vain koetellaan, josko illansuussa lähetetty huijausviesti menisi kiireen varjolla läpi.
