Tavoitteen saavuttaminen on iso asia
Huumorintajuinen ryhmä pitää puolimaratonille treenaavan motivaatiota yllä ja tuo iloa elämään.
Juoksin viikko sitten Jyväskylän Finlandia Marathonilla ensimmäisen puolikkaani. Olen aloittanut säännöllisen juoksemisen kuutisen vuotta sitten enkä vielä pari vuotta sitten olisi uskonut edes yrittäväni tätä. Pääsin 58-vuotiaana ensikertalaisena maaliin ehjin jaloin ajassa 2.28. Kiitollisin mielin mietin, mitä puolimaratonilta voi oppia ja soveltaa työelämään.
1. Realistisesti asetettu tavoite motivoi
Tavoitteen saavuttaminen on iso asia. Juokseminenkaan ei ole vain juoksemista, vaan maaliin pääsemiseen tarvitaan terveyttä, säännöllistä oikeanlaista harjoittelua ja tahtoa. Jos tavoittelee yhtä ja samaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, ei se sytytä sellaista paloa kuin yksilöity ja aikataulutettu tavoite. Motivaatio antaa energiaa, ja tarpeeksi haluttava, silti realistisesti asetettu tavoite aikatauluineen motivoi kummasti.
2. Tietoa, mittaamista ja oppimista
Tuskin kukaan juoksee 21 kilometriä hetken mielijohteesta, ilman harjoitusta. Näinkin tavanomainen fyysinen suoritus vaatii tuekseen tietoa ihmisen suorituskyvystä yleensä ja omasta aivan erityisesti. Miten elimistö sopeutuu pitkäkestoiseen kuormitukseen ja jalat toistuvaan iskutukseen? Jaksaako verenkiertoelimistö toimittaa lihaksille niiden tarvitsemaa happea, riittävätkö energiavarastot?
Moni oppii sen kantapään kautta, mutta oikeat mittarit voivat pelastaa itsepetokselta. Liikunnassa aktiivisuusranneke ja sykemittari auttavat annostelemaan kuormitusta ja arvioimaan kunnon kehitystä. Myös ajatustyö, kiire tai huolet kuormittavat elimistöä. Stressaantuneena ei voi panna parastaan. Leposykkeen seuranta kertoo, onko treenistä hyötyä vai jopa haittaa
3. Säännöllistä harjoittelua ja palautumista
Terveysliikuntasuosituksia noudattava perusterve aikuinen suoriutuu puolimaratonista kunnialla, jos harjoittelee määrätietoisesti 12 viikkoa. Viikkoon pitää mahtua yksi pitkä ja pari lyhyempää mutta tehokkaampaa vauhti-, veto- tai mäkiharjoitusta. Vähän pitää jumpata ja huoltaa lihaksiakin, muistaa palautumisen ja syö ja nukkuu riittävästi. Yksinkertainen resepti, jonka toteuttaminen kuitenkin vaatii aikaa, päättäväisyyttä ja valintojen tekemistä.
Palautuminen ei suju, ellei osaa välillä irrottaa ajatuksiaan johonkin ihan muuhun. Pakkotahtisuus ei ketään innosta eikä tavoitteellinen tekeminen saisi tyystin erottaa muista tärkeistä asioista ja ihmisistä.
4. Sekä pysyviä että hetken valintoja
Tavoitteen saavuttamiseksi on silti luovuttava jostakin, jota muuten niin mielellään tekisi. Nopeasti saavutettavasta mielihyvästä pitää tinkiä saavuttaakseen tavoitteensa viikkojen kuluttua. Kolme kuukautta ei ole kovin pitkä aika asettaa asioita määräajaksi tärkeysjärjestykseen, mutta sitä on edeltänyt ja sitä myös seuraa kestävä elämäntavan valinta.
5. Vetoapua ja iloa ryhmästä
On kuitenkin tärkeää tunnustaa, että yksin en olisi päässyt siihen kuntoon, joka puolimaratonin maaliin pääsyyn annetussa ajassa vaaditaan. Yksinäisillä lenkeilläni en ole vaatinut itseltäni riittävästi vaan nautiskellut askeltamisen ilosta ja liikkunut mukavuusalueellani. Joskus on kulkenut paremmin, joskus kehnommin.
Onnekseni tulin vedetyksi mukaan porukkaan, joka oli ottanut tavakseen sunnuntaiaamujen ryhmälenkit. Lähdin vähän empien ja nolona jarruksi itseäni nuorempien ja kovakuntoisempien kuntoilijoiden leppoisiksi tarkoitetuille pitemmille lenkeille Jyväsjärven mainiolla rantaraitilla ja vähän muuallakin. Johan alkoi kestävyys kehittyä, kun jouduinkin ponnistelemaan vähän enemmän.
Välitavoitteista oli myös apua – pari kympin kisaa kesän mittaan antoi kivoja kokemuksia ja auttoi arvioimaan rehellisesti omia voimia.
Mikä parasta, huumorintajuisen ryhmän kannustus ja kokemusten jakaminen pitävät motivaatiota yllä ja tuovat jo sinänsä iloa elämään. Sopivan ryhmän jäsenenä saavuttaa oman yksilöllisen tavoitteensa varmemmin ja takuulla hauskemmin kuin vain omin voimin.
Tiinu Wuolio
